Kyllä, mä kirjotan kaks kertaa viikon sisään. En tiiä, rupes vaan ahistaa yli kaiken ja puran sen nyt tänne, koska kukaan ei kuitenkaa ymmärtäs.
Mun pitäis tuntee oloni tosi rentoutuneeks, whatsoever mut sen sijaan mua vaan ahdistaa ihan liikaa. Kaikki kohtelee kun olisin jalaton ja kädetön uliseva mursu. Sit ihmettelee miks mä haluan seurustella vain ja ainoastaan tietokoneen kanssa... -.-' Tiiän et mul on ongelmia, mut mä tulin tänne niitä pakoon, en kohtaamaan....
Anyways, mul on jotai mistä haluaisin ihan oikeasti avautua. En tiiä oonko koskaan maininnu, mut mul on ollu jo varmaa 6v. tosi paha ahdistuneisuushäiriö, joka alko hellittää vast tos vuoden alus. Pelkään usein et jään yksin just sen takia, koska toi ahdistuneisuushäiriö on vaikuttanu suuresti mun sosiaalisiin "taitoihin" Mun on tosi vaikee välillä vaan mennä jonnekki esim. viikonloppusin, koska must tuntuu aina ettei kukaan halua olla mun seuras tai jotenki tuppaudun niiden seuraan. Tosi usein tunnen itteni paljon alempiarvoseksi ku esimerkiks mun ystävät, joka sit taas ruokkii mun ahistusta jne. Kun useat mun läheisistä kuuli mun diagonoosista, joku 2 vuotta sitte, ne piti sitä enemmänki vitsinä. Et se on vaan joku murrosiän juttu ja menee ohi. HAAHAAA, täs viel ollaan.
![]() |
| Liian sopiva teksti tähän tilanteeseen. |
Niin, siis tänhetkinen tilanne, jossa mua kohdellaan kuin avutonta p***** niin johtuu pääasiassa tästä ahdistuksesta. Ja se vituttaa. paljon. Toinen asia joka vituttaa, etten voi tehä mitään kivaa koska mulla ei ole tarpeeks lukijoita. Se vituttaa. beekele.
Hyvää yötä.




