Hapsuisat hiukset

Aamulenkin jälkeisen suihkun ja meikkauksen jälkifiilistely. (Olipa vaikeasti ilmaistu, herrajestas)

Editointia, editointia ja editointia. Mä päätin, että vuoteen en tee yhtäkään videota tai lyhytelokuvaa, koska se oli niin perseestä ja kauhee vaiva hirveen pienen tuloksen takia. Ei ollu ainakaan tällä kerralla mun juttu, joskin mä oisin voinut suunnitella ja toteuttaa lopputyöni paljon paremmin ja huolellisemmin. No se on jo mennyttä, ei tarvii ainakaa vähään aikaan koskee Movie Makeriin pitkällä tikullakaan. 

Teini-ikäinen tarhatäti täältä pääkaupunkiseudulta päivää.

Tänään siis koulussa esiteltiin meidän lopputyöt (Kuvassa Jeminan kyseinen) ja omani sain valmiiksi 7 aikaan aamulla. Vihaan sitä kun jätän kaiken aina viimetinkaan ja sit on kauhee stressi päällä ja siitä työn jäljestä tulee sit mitä tulee. Syötiin koululla (tai siis muut söi) ysien kakkukahvit, mä hörpin siellä onnessani kahvia ja katoin kun muut mättää kakkua minkä kerkee. Sit siinä jotain pyörittiin, otettiin kaikista yseistä yhteiskuva ja sit kotia (ja ruokaaaa) kohti.

Päätettii sitten äitin kans pistää grilli kuumaks (juu me osataan grillata, niinku kuvasta näkyy) Tehtiin ihanaa kana-mozzarella-pinjansiemensalaattia ja grillilohta ah. Kesän grillikausi virallisesti avattu, not bad at all!

Mutsille tuli sit siihen jotai vieraita käymää, nii mä näin parhaaks liueta paikalta ja lähin sit käppäilee siihen lähiympäristöön. Aamuisen lenkin jälkee jalat ei oikeen jaksanu viedä mua eteenpäin, nii päätin istahtaa hetkeks ja ihailla maisemia. Ihan tossa lähellä missä mä asun on semmonen ruohikkomäki tai joku sen tapanen, semmosia latteita kukkuloita, joiden läpi kulkee frisbeegolfrata. Makoilin ruohikolla siinä toivossa et auringonsäteet edes vähän osuisi mun iholle ja pääsisin tästä kalpeasta hipiästäni. Kun tuloksia ei oikeen tuntunu tulevan jatkoin matkaa ja kiertelin ympäriinsä, onnistuin eksymäänkin pariin kertaan ennen kun löysin takas kotiin.

Sorsia :3 

Happiness, long time no see.

Kaunis sunnuntaipäivä. Monien sattumusten kautta löysin itseni kävelemästä bussipysäkille. Ah kesä, kuinka oonkaan sua oottanut. 

Ensimmäistä kertaa yksin leffassa. Jännää. Seuraavalla kerralla pidän huolen et jää aikaa ostaa omat eväät, leffateattereissa on ihan himokallista ! True hipster, mut pakko myöntää Les Misérables oli mahtavaakin mahtavampi, ihmettelen suuresti miks en menny jo aikasemmin kattoo sitä. Muu leffayleisö piti mua varmaan jotenki bipolaarisena kun ensin nauroin vedet silmissä kaverin tekstiviestille ja sit leffan lopussa itkin niin dramaattisesti et hyvä ettei kyyneleet lentäny vaakasuunnassa. I feel no shame.

Sen tunnevuoristoradan jälkeen oli jotenki masentavaa tulla kotiin, missä kaikki oli kauheen tyhjää ja hiljasta. Olin antanu just mun viimeset roposet vuokrarahoja keränneelle katusoittajalle, hymyilly junassa jonkun tuntemattoman söpölle tyttövauvalle ja kattonu kun pikkupojat viiletti alamäkeä pyörillä ihan innoissaan. Nähny toisia onnellisia ihmisiä ja tuntenu itteni oikeesti onnelliseks pitkään aikaan. Ku mä astuin ovesta sisään, olin taas kahdestaan ajatuksieni kanssa. Vaan minä ja mun pää. Ja mun teot. Ne varsinkin. Hrrr, puistattaa jo pelkkä ajatus. Mut jostain syystä mä en tunne tehneeni väärin, päinvastoin. Vihdoin jokin tuntuu oikealta.

 Niinkun siinä biisissä sanotaan, mun ajatukset ei oo hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja. Lentelee ympäriinsä mun päässä, fiu fiuuu eikä niistä tunnu saavan otetta.En jaksais enää oottaa ku muut päättää ja junnaa paikallaan ku mä olisin valmis jo siirtymään seuraavaan lukuun, seuraavaan elämänvaiheeseen. Päätöksiä piti tehä, no saitte sitä mitä tilasitte. Jos jotakuta ei tyydytä, se on voi voi.  Aijon kerrankin pitää pääni jonkun asian suhteen ja uskon et valitsin just oikean ajotuksen. Kaikki haluu varmasti sen oikeasti onnellisen elämän ja nyt kun sitä tarjotaan mulle tyyliin hopeatarjottimelta, miks mä kieltäytyisin? Sen takia et se ois reilua muita kohtaan? Sen takia et se ois moraalisesti oikein? Pyh. Mun elämä, mä päätän. End of story.

YAY!!1!!1!

Tää alkanut viikko on näyttänyt niin sään kuin mielialankin puolesta aurinkoiselta. Mä en ees tajunnu kuinka paljon menetän kun meen pyörän sijasta bussilla! Pyörän selästä on ihana katella maisemia ja kun mulla ei tosiaan sitä älypuhelinta (tai kuulokkeita) enää ole, niin kuunnella vaan ympäröivää maailmaa. Jo 21 kilometriä kolmen päivän sisään, täst se lähtee!

Kesän ensimmäinen grillilohi check, kesän ensimmäiset mansikat check

Paras (myöhäinen) synttärilahja tänä vuonna, 100 puntaa ja laatikollinen toffeeta! nams :3

Tänään päättyi pitkä ja hermojaraastava odotus. Tänään oli se päivä. Käytiin hakemassa musta, pehmeä paketti postista ja  en kestäny jännitystä joten mun oli pakko avata se jo automatkalla. Kaikki oli kunnossa päällepäin, toivottavasti se nyt vain olis ehjä ja apua pakko päästä sovittamaan, ÄITI aja lujempaa!

Vihdoin ja viimein mun odotus oli palkittu. (Kröhm juu älkää huomioiko tota hallittua kaaosta mun huoneessa) Tilasin Nellyltä ton mekon joskus kuun alussa ja (vain) viikon myöhässä tullut paketti oli hinnaltaan jotain viidenkympin luokkaa. Siis oikeesti, oon ehkä rakastunut tohon mekkoon ikuisesti, se vaan on niin täydellinen. Stressasin ihan hirveesti että mahtuuko toi mun päälle kun Nellyn koot on yleensä tosi pieniä, mut hermoilin ihan turhaan, se on tosiaan ihan _täydellinen_. 

Noi kengät kaivoin jostain kaapista, kun äiti oli hamstrannut Seppälän alennnustmyynneistä aijemmin kevällä kauheen kasan vaatteita ja kenkiä, eikä lopulta sitten ite tykännyt noista korkokengistä. Eihän se mua haittaa, ne sopii tohon mekkoon ihan sikahyvin ja on muutenkin tulevana kesänä tosi kätevät. Mä tykkään kybällä. yt pitäis vaan löytää sopivan värinen kynsilakka ton mekon kaveriks.

Tukkaärsytys + viikonloppu +1 koska äitienpäivä

Keskiviikkona Jemina tuli meille ja hengas meillä torstai-aamupäivään. Perjantaina käytiin eduskunnassa luokan kanssa, ei siellä silleen mitään mielenkiintosta ollu, kuvailin vaan huvikseen ku se rakennus oli sisältä niin hieno ja koristeellinen. Tulevaisuuden työpaikka maybe?

Tehtiin viikonloppuna _paljon_ pihatöitä. Meil on semmonen "perinne", et käydään ostaa joka kevät honkkarista kukkia, multaa ja sellasta ja sit puuhastellaan koko viikonloppu pihalla, grillaillaan hyvää ruokaa ja nautitaan auringonpaisteesta. Niin me sitten tehtiin ja nyt on piha siisti ja kukitettu. 

Äitienpäivälounas nomnom :3

Hyviä ystäviä, hyviä paikkoja, hyvää ruokaa. Niitä tää viikko on ollu vähän liikaakin täynnä. Mun maanantaisista synttäreistä ei oo jäljellä ku huonot fiilikset ja tyhjä lompakko. Mun dieettikin lähti vähän raiteiltaan,kun ratkesin syömään kaikkea hyvää (siitä todisteena ylläoleva kuva koska kiinalainen ruoka) mut tästä noustaan taas! Ei saa luovuttaa liian helposti. Ens viikko menee lopputyön kuvaamiseen ja perjantaina (tai lauantaina) Tampereelle pääsykokeisiin. Toivottavasti menee hyvin, jos ei niin mä jään englanninreissun jälkeen mahdollisesti ilman opiskelupaikkaa ja sitä mä en halua. Alan taas huomenna pyöräilee kouluun, jos se paino vaik alkais putoo nopeemmin. (Löydän kuitenkin itteni aamulla puoliunisena N-junasta)

It's a beautiful day and I can't stop myself from smiling.

Ulkona on lämmintä, vihdoin. Istuskelen pihalla shortseissa ja luen sossukirjettä. Turhat elektroniikkalaitteet kiinni ja vaan nautiskellaan auringonpaisteesta. (Ehkä?) rakastunut tähän hetkeen ja tunteeseen. Mä en tarvii mun elämään enää mitään turhaa. Kesää odotellessa.

vappuvappuvappu

Eli vihdoin ja viimein sosialisoiduin ja menin pitkästä aikaa viettään kunnon vappua frendien kans.

Mun piti tiistaina mennä kitaratunnille, mut ku oon tällane sählä nii kadotin puhelimeni siinä hässäkässä. Menin siitä sitten suoraan Johannan luo ja soiteltiin sen puhelimen (ja Miinan) perään. Perjantaina näkee sitten että mikä on mun puhelimen kohtalo.

Mentiin sit meidän lopulliseen määränpäähän, Johannan siskon kämpille. Vietettiin siellä pari tuntia, meikattiin,  juoruttiin, syötiin, kuunneltiin musaa ja säädettiin kaikkee. Lähettiin sit jossain vaiheessa ulos, mut kaikille tuli niin kylmä et päätettiin lähtee takas sisälle lämmittelee.

Tuolta kymmenennestä kerroksesta oli ihanat maisemat. Siel ollessa tuli sellane haluanmuuttaakerrostaloon-fiilis. Ja se yksiö oli muutenki jotenki nii pieni ja söpö. :3

Kun oltiin meikattu ja herkuteltu ja kertaalleen käyty ulkona, niin ooteltiin että tulee pimeetä, jos ois ollu vaikka enemmä mielenkiintoa hengailla ulkona. Kuvattiin sit aikamme kuluks ja hengailtiin koneella. Lähettiin lopulta joskus yömyöhään kävelemään ympäriinsä ja vedettiinkin sit ihan kiva lenkki Pirkkolan kautta takas kymmenenteen kerrokseen.

Heräsin lopullisesti puol kahen aikaan vähän silleen _wut_. Siivottiin ja tehtiin yummy yummy ruokaa. Lähin sit viiden aikoihin faijan kyydil himaan ja oon sit siitä asti lagaillu täällä. Oli kyl mukavaa pitkäst aikaa olla frendien kans, ilman miehiä, koulua tai mitää muuta turhaa. Voisin elää tällee useemminki.