Huppista, taas on kulunu enemmän ku se viikko viimesestä postauksesta. Koulu, läksyt ja Breaking Bad on vieny mun aikaa niin paljon et en oo ehtiny edes ajatella kirjottamista. Nyt sain tiivistettyä ittelleni puoli tuntia vain ja ainoastaan tälle blogille (samalla kun Breaking Bad pyörii taustalla). Pistän huoneesta postausta 100% varmasti keskiviikkona, koska mulla on vapaapäivä, wuhuu !
Nyt vihodin tuntuu siltä et mä oikeasti asun täällä. Osaan jo kulkea ympäri kaupunkia itekseni, joskin se vaati kyllä parin kerran eksymiset ja parin tunnin haahuilut lähimetsissä. Isäntäperheen kanssa kommunikaatio pelaa vihdoin ja italian host-siskon kanssa ollaan jo suht läheisiä, parannettavaa on aina mutta oikeeseen suuntaan ollaan jo menossa. :)
Oon saanu niin paljon uusia ystäviä täältä. Suurin osa tietenkin muita vaihtareita, mutta pariin paikalliseenkin oon päässy tutustumaan. Vaikkakin täällä annetaan tosi hyvät mahdollisuudet uusien ystävien löytämiseen, on se ihan totta että alote pitää aina tehä itse. Ironista kyllä, yks mun läheisimmistä ystävistä täällä on suomalainen tyttö, joka asuu Suomessa ihan samalla alueella, samassa kaupungissa kun minä ! Tän tytön kans ollaan myös kunnostauduttu ja alotettu kuntosalilla käyminen ! Meidän koululla on siis oma kuntosali jos en oo aijemmin maininnu ja tolla kuntosalilla käyminen on täysin ilmasta ja siel on kaikki mitä mä tartten. Just sopiva diili mulle !
Makaan kerrossängyn yläpedissä nenä tukossa ja ehkä just ja just hengissä. Eli skottiflunssan kourissa elellään täällä kyläpahasessa ja huomenna pitäis sit taas raahautua kouluun. Voisin jäädä kyllä kotiinkin mut siin on niin kauhee vaiva ku pitää soittaa koululle ja tehä ties mitä sairaanaolo-ilmotuksia. Miks ei vois olla yhtä yksinkertasta kun Suomessa ja pistellä vaan viestiä koneen kautta tai jotain? Urgh, turhauttavaa.
Saatiin perjantai ja maanantai vapaaksi koulusta ja tää viikonloppu menikin sitte yllättävän tapahtumarikkaissa merkeissä. Perjantai oli aika paljolti läksyjentekoa (apua tajusin just et en oo kirjottanu sitä yhtä esseetä vieläkään loppuun, jaiks!) ja himassa chillailua, yhtä juoksulenkkiä lukuunottamatta. Mun italialainen host-sisko kärsi krapulasta ja mä olin muuten vaan epäsosiaalinen ihminen ja skypetin kavereitten kans kans koko illan, niin aika chillisti tuli vietettyä päivä.
Lauantaina päätin sitte lähteä Edinburghiin ittekseni, oli pari asiaa hoidettavana ja aattelin muutenki pitää sellasen pienen hemmottelupäivän itelleni. Ostin vähän sitä sun tätä, enemmän sellasia tarpeellisia juttuja kun jotain vaatteita tai krääsää, kun niitä mul tuntu olevan jo ihan riittämiin. Kävin Jeminan suosituksen yllyttämänä ostamassa sellasen pikku kirjan kuin Fault in our stars. Mitä nyt sitä oon lukenu niin ihan sairaan hyvä, en yhtään ihmettele miks kyseinen kirja on niin suosittu!
Kävin tietty sit myös Starbucksissa koska ah, noi frappuchinot on niin taivaallisia ja tykkään käydä tossa yhessä tietyssä kahvilassa kun sieltä näkee Princesstreetillä kävelevät ihmiset isojen ikkunoiden kautta ja se tunnelma on jotenki vaa nii ihana. Istuin tuolla sitten katsellen ohikulkevia ihmisiä ja lukien mun juuriostamaa kirjaa.
Princestreet. (kaikki parhaat vaate/mitkätahansa-kaupat sijaitsee ton kadun varrella)
Nyt mitä tuolla Edinburghissa oon käyny niin oon harmiseni saanu huomata et siel on tosi paljon ihan oikeesti kodittomia ihmisiä. Mun host-vanhemmat kertoi mulle et suurin osa niistä on jotain narkomaaneja tai niinku täällä sanotaan "junkies:ja". Mun käy niin sääliks niitä ja tekis mieli antaa niille aina kauheesti rahaa, mutta ton kuultuani ja mitä Suomen romanikerjäläisistä on kokemuksia jääny nii en vaa oikee pysty. Noh samalla kun kävin starbuckissa tänä kyseisenä päivänä niin mulle iski anteliaisuuspuuska ja ostin sieltä ihan normikahvin myös mukaan ja annoin yhelle kodittomalle parrakkaalle miehelle jonka olin nähny tosi monta kertaa kahvilan edessä istumassa. ( Eri henkilö kun kuvassa esiintyvä) Herra oli hyivn kiitollinen ja onnellinen kahvin saatuaan :)
Rakastan ! :3
Nappasin sit siinä samalla tollasen paketin kun olin ostamassa meikkejä ja muuta tarpeellista sälää. Hinta oli muistaakseni päälle 20 puntaa? Oon siis koko elämäni kärsiny tosi keltasista hampaista ja koittanu ties mitä poppaskonsteja niiden valkasemiseen. No noita valkasunauhoja(?) kokeiltuani olen todellakin tyytyväinen. Noita kuuluis käyttää noin viikon ajan kaks kertaa päivässä ja mitä mä nyt oon kaikenkaikkiaan joku 4-5 kertaa käyttäny niin todellakin huomaa eron. Alla on ennen ja jälkeen kuvan vaan KAHDEN käyttökerran jälkeen. Ero ei näy noissa kuvissa niin selvästi mutta todellakin huomas että hampaiden väri oli tasasempi ja ehdottomasti vaaleempi. Eli jos jollain on mahdollisuus noita ostaa, en tiedä myydäänkö Suomessa, mutta todellakin suosittelen!
Sunnuntaista mul ei oo kuvia kun unohdin kiireessä kameran kotiin, mutta käytiin parin muun vaihtarin ja paikallisten nuorten kanssa alueen parhaimpiin kuuluvassa kiinalaisessa. Oli aivan sairaan hyvää ja ihan liikaa valinnanvaraa. Syömisen jälkeen suurin osa porukasta häippäsi omille teilleen ja mä jäin muutaman paikallisen pojan kanssa kiertelemään kaupunkia, löysin yhdestä levykaupasta Reckless Love:n levyn, wohoo Suomi!
Mutta ei mulla sen enempää, seuraavan kerran pyrin kirjottelemaan keskiviikkona. Sillon tulis vähän huonespessua jos jaksan patistaa itteni ja host-siskon siivoamaan täälä. Mä alan valmistautumaan huomiseen koulupäivään, toivotaan että selviän kouluun hengissä !
Ensimmäiset päivät koulua on nyt käyty ja koettu, oon saanu mun koulusta kyl tosi hyvän vaikutelman! Eka päivä meni semmosessa paniikinsekasessa fiiliksessä mut onneksi löysin samalta musiikinkurssilta ihastuttavan neitokaisen joka sitten auttoi mua suunnistamaan ympäri koulua ja nyt parin päivän jälkeen huomattiin et ollaan ihan samanlaisia tosi monen asian suhteen ja tullaan muutenki hyvin juttuun keskenämme.
Meidän koulu on jaettu neljään eri "house":en. Se miten käyttäydyt koulussa vähentää tai lisää oman talosi pisteitä ja se mihin taloon kuulut näkyy kravatin väristä. Eikö kuulosta vähän Harry Potterilta? No sattumoisin nää värit on tasan samat kuin Pottereissa (sininen, keltanen, punanen, vihreä) joten terve kaikki, tässä itsensä esittelee ylpeä Hufflepuff. En uskonu koskaan että kravatin sitominen voi olla niin vaikeeta. Ensimmäisellä kerralla mulla meni vissiin 20 minuuttia saada se kravatti oikeaoppisesti kaulaan.(jostain syystä mun italialiselta host-siskolta se sujui ihan leikiten)
Mulla on yleensä musta H&M hame housujen sijasta ja vaikka tuulisessa Scotlannissa se ei todellakaan ole käytännöllisin vaihtoehto, mä tykkään silti käyttää hametta osanan koulupukua. Ja tosiaan kouluruuasta vielä sen verran että kertaakaan en oo vielä tuolla lounasta syönyt koska se koulun tarjoama ruoka on tosi epäterveellistä ja pelkästään sen kattominen nostaa verensokerit pilviin. Tuon joka päivä itsepakatun lounaan, joka on itseasiassa ihan sairaan makeeta, koska vihdoin mä saan päättää aivan vapaasti mitä mä syön ja kuinka paljon. ei ole vihaiset ja hikoilevat ruokalantädit (tai opettajat) kuumottelemassa niskan takana et varmasti syöt kaiken. Tosi moni koululainen syökin joka päivä tyyliin sipsejä ja suklaamaitoa koulussa lounaaksi. yyh, ei ihme että skotit on yks maailman lihavimpia kansoja.
Tämä menee nyt nukkumaan, kirjottelen taas joskus alkuviikosta :)
