Farewell

This blog post will be in English, as I honestly find it to be my stronger language at the moment. Hope all my finnish folks back at home can make some sense out of this hahah !

So, I have only a week left of my year in Scotland. Words are not enough to describe the feeling it gives me. Its over soon. Cold chills go down my spine. It has been such a roller coaster ride from start to beginning and I have enjoyed every single tummy twisting downhill and every terrifying upward slope. I have made so many good friends, gained a few more pounds of booty and bought a fortune worth-of Primark clothes. Most importantly of all, I've got the most precious experiences of my life.

These are a few of the over two thousand pictures (whoops) I've taken while being here. There are still so many moments that didn't make it to the film, many laughters and cries that I can only treasure in my memory. Any way, I thank all the people that contributed to these memories. You're truly awesome and you have no idea how much I'm going to miss you all ! You and Scotland will forever have a piece of  my heart.

Thanks for everything.

For the last time, xoxo, Katja från Scotland

Karavaanari karavaanari, on kaikkien kaveri

Heissan pitkästä aikaa! Kaksi kuukautta on vierähtänyt huomaamatta ohi ja sen tapahtumista sen enempää puhumatta tässä postauksessa, haluisin palata sen sijaan viime viikonloppuun. Torstaina siis suunnattiin host perheen kanssa Englannin puolelle host-tädin häihin. Sain maistaa
englantilaista karavaanarielämää viikonlopun verran ja olin postiivisesti yllättynyt. Puhdas vesi virtasi ja keskuslämmityksestä oli oikeesti jotain hyötyä. Mä itseasiassa jopa nautin karavaanarina elosta ja voisin jopa kokeilla tehdä saman reissun myöhemmin uudestaan.

 Paikka johon me matkustettiin oli siis kaupunki nimeltä Morecambe. Rantaviivaa oli kilometritolkulla ja kun lämpöä oli se +20 suurimman osan ajasta, niin voitte arvata missä tää tytsy hengas. Aamulla rannan tuntumaan lenkille ennen järjettömiä ihmismassoja, päivällä takasin kierteleen kauppoja moneksi tunniksi ja illalla vielä käppäilemään ja tsekkaamaan auringonlaskua. Jalat on tämän jälkeen hyvin kiitolliset, mutta todellakin worth it, tuli niin monissa uskomattomissa paikoissa käytyä. Uimaan en kuitenkaan uskaltanut, Suomen sinileväepidemioiden jälkeen mua on lievästi kauhistuttanut meressä uiminen. Paljon oli kuitenkin porukkaa rantahiekoilla chillailemassa.

Rannan tuntuma oli siis niin täynnä kaikenlaisia pikku putiikkeja ja kirpputoreja. Suht lyhyen kävelymatkan päässä meidän karavaarialueesta oli valtava hylätty ostoskeskus. Harmitti kun sinne ei päässyt enää sitten sisälle lukuunottamatta pientä läpikulkukäytävää, mutta silti, hirveen hassua mun mielestä että noin keskellä kaikkia kauppoja ja liikennettä tönöttää vaan tollanen suhteellisen iso, käyttämätön ja lahistuva ostoskeskus. Host-perheen mukaan se on seisonut siellä käyttämättömänä jo vuosia. Kumma, ei Suomessa tulis kyllä ihan helposti vastaan!

Toinen tosi "magee mesta" mikä me löydettiin host-siskon kanssa, oli tällainen ulkoa tosi pieneltä ja viattomalta näyttävä kirjakauppa. Sisään astuessa tajuaa tän kaupan koko skaalan ; kirjoja joka puolella. Valehtelematta varmaan joku kolme tuhatta ? Siis aivan järjetön kirjakokoelma. Ja suurin osa kirjoista oli alle 5 punnan ! Mukaan tarttui sitten parit kirjat (ostin 4 kirjaa ja maksoin vaan £6 !) ja host-siskokin löysi kunnioitettavan kasan kirjallisuutta.

Perjantaina oli sitten häiden aika ja oli kyllä todella eri perinteisiin suomalaisiin häihin. Ensimmäisenä mainittakoon tietenkin että kaikilla miehillä on samaa sarjaa olevat kiltit päällä. Huolimatta siitä onko Englannin puolelta vai Skotti, jos Skotlantilaista häistä on kyse niin miesten on kiltti vedettävä päälle ehdoitta. 

Hääjuhla itse oli myöskin paljon rennompi ja jotenkin juhlamielisempi kuin Suomessa. Tähän on mahdollisesti voinut vaikuttaa sekin, että skotlantilaisissa häissä yleensä kulutetaan alkoholiakin kovemmalla kädellä. Yllätyksekseni en kuitenkaan nähnyt kenenkään örveltävän aivan kaatokännissä ja kaikilla tuntui olevan oikeesti ihan kivaa, joten ei se aivan pahasta voi olla... Niin ja hääkakkua ei leikata juhlapäivänä ollenkaan (ainakaan näissä häissä) ! 

Juhliminen jatkui siis skottilaiseen tapaan myöhään aamuyöhön ja parin huonosti nukutun yön jälkeen palattiin kotoisaan kilttimaahan aivan rikki ja väsymyksestä aivokuolleena. Reissu oli kuitenkin ihan ainutlaatuinen ja en oisi missannut mistään hinnasta !

xoxo, Katja från Scotland

Mitä mulle oikeesti kuuluu?

Moikkelis koikkelis ja heissulivei. Siitä on taas ikuisuus kun viimeksi jaksoin vaivautua jotain tänne blogin puolelle räpeltämään. Mitä mulle sit oikeesti kuuluu?

Kovasti ilmassa on nyt tää perinteinen kesäksi kuntoon-rulianssi, eli salilla ollaan rampattu melkeen joka viikko. Lukuunottamatta paria hyvää iltaa ystävien kanssa ja perjantai-illan nutellarohmuamista, oon pysyny yllättävän hyvin ruodissa. Elin jopa kaks viikkoo vegaanina, eikä ollu edes vaikeeta. Parit ilmaset valonäyttelytkin käytiin tsekkaamassa. Ihan siistit. Tosi romanttiset. Nyt varmaan ymmärrätte miks en ole kauheesti postaillut mitään .. Mun elämä on ollu harmillisen tylsää viimeaikoina.

Toi ensimmäinen kuva vasemmassa yläkulmassa on viime kesältä. Huhhuh niin on naiivi ja tietämätön 16 kesänen tytöntyllerö. Niin ja hoikkakin vielä ! Huoh. Jos en muuta Skotlannista ole mukaani saanut niin ylimääräisen, ihonalaisen uimarenkaan. Okei mahdollisesti olen kasvanut muuhunkin kuin vaakasuuntaan. Kun tossa vähän aikaa sitten kattelin kuvia ekoilta kuukausilta täällä niin olin aidosti järkyttynyt.

Mä tulin tänne mielessäni unelmat unohtumattomista kokemuksta, lukuisista uusista ystävistä, järjettömästä kasasta primarkin laatuvaatteita, mielettömästä tsemppauksesta niin opiskelun kuin ulkonäön suhteen ja tärkeimpänä kaikista, henkisestä kasvusta. Otetaan nyt huomioon se fakta, että tämä kuusitoistakesäinen, kaikesta huolimatta edelleen hävyttömän naiivi tytöntytyllerö joka lähti Skotlantiin lähes 7 kuukautta sitten oli niin täysin clueless siitä mitä nää kaikki lukuisat unelmat oikeasti piti sisällään. Nyt mä ehkä mahdollisesti luulen nyt mitä tää kaikki oikeasti tarkottaa, tosin vielä on 3 kuukautta jäljellä vaihtovuotta ja about 60 vuotta elämää, voihan se olla etten mä koskaan saa sitä selville.

Siitä päästään seuraavaan aiheeseen. Oon ikävöiny Suomea nyt enemmän kuin koskaan. Suomen kesä ja kevät. Uunimakkara ja torilta ostetut silakat. Pikkuveljen nauru ja frendien loistavan kesäillan ideat. Enää rapiat 100 päivää, että ne kaikki on taas osa mun arkea, niinkun mä en ois koskaan pois ollutkaan. 

Mut sitä odotellessa, mä aijon nauttia näistä viimesistä päivistä täysillä.

xoxo, Katja från Scotland