LIKE WTF!

Heloou (:

Eli piti pistää jo sunnuntaina tekstii, mut kone temppuili eikä antanu mun lisää kuvia, jolloin kyseisen postauksen tekemisestä ei tullut yhtään mitään ja ois varmaan ollu aika tylsää luettavaa :--D Ihan ekana mitä kettua:

Meijän mummo pääs toissapäivänä iltapäivälehtien etusivulle, jee oon famous :D( ylempi pikkukuva)

Tääl mä soittelen kitaraa ja niinku aina, ikävöin.
Ainii ja niinku kuvasta näkyy, olen vaihtanut väriä :--D tarkotuksena oli saada semmoset platina-valkoset mutta mun hiuksilla on asenneongelma ja päätin värjätä ne sit lopulta tollasiks. Ne tulee viel kehittymään tosta varmaan semmosiks pastellinpinkeiks tai vähä sinnepäi. Mut tost värjäyklsest otin sentään kuvia, koska tylsyys. Joten tässä olis :--D

 Viimenen kuva mustista, henkinen valmistautuminen alkaa.

 Joo, eli 2 värinpoiston jälkeen kuka tahansa näyttäis kauhistuneelta. Mun hiukset ei vaan vaalentunu ja blondasin ton jälkeen vielä, väriaine loppu kesken,eikä hiukset vaalentunu vieläkään merkittävästi.

 Joo, en tiiä miks mun latvat on iha mustat mut juuresta ihan vaaleet. weird.

2 värinpoiston, blondauksen ja oranssin shokkivärin jälkeen. Oranssi siksi koska se oli aina mitä kaapissa oli ja ne mun hiukset oli niin karmeen näköset et en keksiny muutakaa. nää ei todellakaan oo jäämässä tällasiks, meen heti huomenna taas tampereelle, nii käyn paikallisessa cybershopissa ostamassa varmaan jomman kumman

näistä
väreistä.






Mut muuten uudenvuoden jälkeinen viikko meni iha jees. Hankittii Villen kans venytykset, 2mm hui aika rajua. Ainii ja tehtii mustikkapiirakkaa, nomnom se oli hyvää (:

*Kuola valuu*

Harmi etten voi pahemmi syödä mitää tollasii enää, kun oon nyt sit virallisesti karkkilakossa kesälomaan asti (synttärit on toukokuussa, joten se on tietenki poikkeus). Saa nähä miten pärjään ku oon nyt kaks kertaa jo viikon aikana retkahtanu. Kyl mä pystyn siihen, pitää vaa pysyy kovana ja osata sanoo EI.

Mut kaikkein päälimmäisenä mul on toi ikävä. Ei voi sanoo muuta ku et vittu. Oon yleensä sellane ihminen joka ei hirveen helposti ikävöi ketään, mut yks kaunis päivä joku tuli ja muutti kaiken. Nyt mä vaan haluisin tietää et mitä sen päässä pyörii. Miks se on välil nii etänen. Johtuukse musta? Mun painosta? Ulkonäöstä ylipäätään? Oonko tyhmyydelläni saanu sen ärsyyntymään niin paljon ettei se jaksa enää puhua mun kanssa? Mä vaan kuvittelen, mitä mä oon muka tehny sille? AAA, tekis mieli heittää tietokone seinää ja hajota lattialle. Tajuukohan se ees kui paljon rakstan sitä. Se on ainoo joka pitää mut järjissään täs mun kaaoksenomaisessa elämässä. Miehet, ne sekottaa mun pään liian helposti.

Mut eilen 2kk, joten tässä on vielä aikaa vaik kui paljo :)

Mä meen nyt unten maille, jotta herään aijoissa tampereelle lähtevään junaan. Kirjottelen varmaan lisää sitte sieltä, jos tulee mahollisuus. Siihen asti :